tiistai 24. tammikuuta 2017

Kun valehtelu on vaihtoehtoinen totuus

Pian alan ottaa todesta käsitteen ”post truth era”. Olen tähän saakka pitänyt sitä yksinkertaistettuna median keksimänä sloganina.

Otetaan esimerkki valehtelun normalisoimisesta.

Trump väitti Hillary Clintonia Kiero-Hillaryksi (Crooked Hillary). Mutta se oli vasta alkua! Donald Trump tuntuu räikeässä valehtelussaan ylittävän kaikki aiemmat ennätykset. Itse asiassa hän on eristänyt itsensä ihan omaan sarjaansa. Sinne ei muilla ole pääsyä, ja jos joku pääsee niin tuhoaa maineensa. Aivan uunituore valehtelu koski yleisömäärää virkaanastujaisseremonioissa. Joku sisäasiainministeriön virkamies meni panemaan nettiin vertailukuvat Obaman ja Trumpin virkaanastujaisjuhlien yleisömääristä: kuvat eivät mairitelleet Trumpia. Seuraus: ministeriön virkamiehet twitter-kieltoon.

Tässä ei ollut suinkaan kaikki. Trump rupesi manipuloimaan todellisuutta väittämällä, että hänen virkaanastujaisissa oli jopa 1,5 miljoonaa ihmistä paikalla. Totuus: ei puoliakaan tästä. Lehdistösihteeri lisäsi löylyä: kyseessä oli kaikkien aikojen ennätys. Totuus: valehtelulla ei ole mitään rajoja. Sitten Trump väitti median kuvia manipuloiduiksi. Totuus: eivät olleet! Seuraavaksi hän pistätti ”vahingossa” kuvan Obaman virkaanastujaisista kuvaamaan hänen oman tilaisuutensa yleisömäärää. Harhautus huomattiin tietenkin heti!

Paras lopuksi: Trumpin lehdistösihteeri uhkasi mediaa: Valkoinen talo tulee huolehtimaan, että Trumpin ”viesti menee perille!” Oliko presidentin nimi Trump vai Putin? Muuten ehkä osuva kysymys, mutta Putin ei tee tätä näin kökösti.

Vielä tuli valkoisesta talosta yksi versio valehtelusta: sen nimi on ”vaihtoehtoinen fakta” (yleisömäärästä)! Terve. Totuuden alta kaivetaan nyt maata aivan tosissaan.

Kuinka kauan tätä tosiasioiden manipulointia voi kestää? Todennäköisesti niin kauan, kun kannattajien uskoa ja kärsivällisyyttä riittää. Ongelma on siinä, että valtavirran uutisointi on varsin todenmukaista, mutta Trumpin kannattajat elävät omassa kuplassaan. He eivät pysty katsomaan totuutta silmiin. Kupla rakentuu Trumpin lupausten varaan. Vainoharhaisuus valtavirran mediaa kohtaan on saavuttanut sairaalloiset mittasuhteet.

Fiktioissa on joskus väläytetty, että presidentti voi käyttäytyä tällä tavoin, mutta että todellisuudessa! Maailman siis pitää olla sellainen kuin presidentti päättää sen olevan. Jos se on tosiasiassa toisenlainen, niin luoja varjelkoon oikeassa olijoita.

Miten tästä eteenpäin? Arvattavasti presidentti tekee osaa kansakunnasta hyödyttäviä päätöksiä, lyö luun kurkkuun vihollisilta ja liittolaisilta, rakentelee erilaisia henkisiä ja fyysisisä muureja ja twiittaa jokaisesta älämölöstä, mikä julkisuuteen nousee.

Presidentillä on paha ongelma: hänellä ei ole minkäänlaista huumorintajua. Ehkä hän on oikeasti presidentin karrikatyyri. Trumpin kannattajat väittivät, että Hillary Clintonilla oli kaksoisolento. Oikea Clinton makasi kotona sohvalla, kun vale-Hillary ahkeroi TV-väittelyissä tai päinvastoin. Nyt meillä on presidentti, joka taistelee presidenttidraamallaan Oscar-voitosta tasapäisesti hollywoodilaisten vastustajiensa kanssa.

Entä jos Trumpin maailma muuttuu osaksi todellisuutta? Silloin tapahtuu niin järkyttävä asia, että tosi-tv-ohjelmat hyllytetään yleisön kyllästyessä. Tilalle tulee uusi formaatti, ”vale-tv”, jonka katsojamäärät ylittävät kaikki ennätykset.

Maailma on muuttunut omituiseksi. Poliittisia päätöksentekijöitä on syytetty hitaudesta sekä meillä että muualla. Nyt on edetty toiseen ääripäähän, hätiköiden tehtäviin päätöksiin. Sekä meillä että muualla (liikenneverkkoyhtiö, Obamacare….).

Entä miltä tulevaisuus voisi näyttää rapakon takaa nähtynä? Joku seuraavista vaihtoehdoista voisi toteutua:

1) Epäpresidentillinen käytös tuomitaan. Valmistaudutaan presidentin vaihtamiseen; syy: todellisuus ja valhemaailma menivät sekaisin.

2) Katsotaan tulokset: jos asiat sujuvat, unohdetaan kaikki valehtelu: ”Vain tulokset ratkaisevat” . Jos menee pieleen, niin syytetään presidenttiä törkeäksi valehtelijaksi. Johtavat asiantuntijat julistavat: ”tiesinhän minä, miten tässä käy”.

3) Koko presidentti-instituutio kokee dramaattisen arvonalennuksen. Nyt on testattu, millainen mies voi päästä presidentiksi.

4) Valehtelun normalisoiminen. Totuus ja valehtelu ovat samanarvoisia asioita. Ihmiset vain arvottavat asioita eri tavalla. Kysymys: ”totta vai valhetta?” Vastaus: ”riippuu kuka kysyy”.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti