torstai 30. kesäkuuta 2016

Miksi kansa ei ymmärrä äänestää oikein?

Brexit on johtanut kiivaaseen sananvaihtoon kansanäänestysten järkevyydestä. Olen itsekin ollut sitä mieltä, että brittien kielteinen kanta EU:hun saattaa olla käännettävissä laihaksi tai lihavaksi kompromissiksi eli Boris Johnsonin ajattelemaksi pelkäksi näpäytykseksi EU:lle. Johnson olisi ehkä ollut tyytyväinen, jos luvut olisivat olleet toisinpäin: olisi vain muistutettu, että kansalaisten huomattava vähemmistö on EU:ta vastaan ja sen jälkeen – vaalitappion tultua - olisi heittäydytty marttyyreiksi.

Kävi kuitenkin niin, että EU:ta vastustavat voimat voittivat. Pahus soikoon, mikään ei mene niin kuin pitäisi. Johnsonin oma käytös vahvistaa hänen menettelynsä raadollisuuden: hän ei halua kantaa vastuuta tapahtuneesta eli tavoitella puoluejohtajan ja pääministerin paikkaa.

Mutta ei tässä kaikki: nyt eliitin edustajat yrittävät luoda – niin Britanniassa kuin Suomessakin – kuvaa, että kansanäänestykset kaikissa tapauksissa ovat arveluttavia. Tässä on jo tarkoitushakuisuutta mukana.

Niinpä nyt Mikael Jungner ja kumppanit yrittävät pedata maaperää otolliseksi, että Nato-kannatusta ei ole järkevää mitata kansanäänestyksellä. Joudutaan kuulemma enemmistön diktatuuriin. Jungner ilmeisesti kannattaa ”järkevän” vähemmistön diktatuuria Nato-asiassa, sillä prosentit ovat olleet gallupeissa karkeasti ottaen 2/3 Natoon liittymistä vastaan ja 1/3 Natoon liittymisen puolesta. Tässä meillä on ongelma: eliitti yrittää joka tapauksessa kääntää kaikin tavoin äänestystulokset tai äänestämättä jättämiset omaksi edukseen.

Tämä alkaa muistuttaa jo Björn Wahlroosin puheita enemmistön diktatuurista ja uusista mielikuvitusrikkaista äänestysmenetelmistä, jossa äänestäjälle annetaan mahdollisuus käyttää useita ääniä tai peräti sekä jotain ehdokasta vastustavaa että jotain ehdokasta puolustavaa ääntä.

Suoraan sanottuna kansan on äänestettävä oikein, muutoin sen mielipidettä ei oteta huomioon. Jos se äänestää oikein, niin kaikki venkoilut ja populismihairahdukset voidaan antaa anteeksi. Tärkeintä on, että kansalaiset ymmärtävät olla vaikeuttamatta selviä asioita.

Välillisen demokratian avuksi on huudettu suoraa demokratiaa, mutta nyt näyttää, että ajaudutaan ojasta allikkoon. Ei suora demokratia kelpaa, kun ihmiset äänestävät kelvottomasti. Ollaan vähän pulassa.

Filosofi Timo Airaksisen mielestä (HS 29.6.2016) kansanäänestys on pahimmillaan vaarallista: ”…valtio antaa äänestäjien käyttöön välineen, jonka vaikutukset ovat arvaamattomia tai niin ennakoimattomia, että tiedon hankkiminen on vaikeaa”. Piru on maalattu seinälle.

Lopulta ainoa keino selvitä tästä sotkusta on siirtyä valistuneeseen diktatuuriin, joka sekin tosin jo antiikin Kreikassa todettiin epäkelvoksi.

Tässä rupeavat blogin kirjoittajalla olemaan keinot vähissä.

Jungner puhuu suojaavista mekanismeista, joilla varjellaan kansakuntaa haavoittamasta demokratiaa ja omaa sieluaan. Esimerkiksi kansanäänestyksessä pitäisi saada Timo Airaksisen mielestä 60 prosentin kannatus ennen kuin tarvitsee ryhtyä äänestyspäätöksen mukaisiin toimenpiteisiin. Parasta ilmeisesti olisi jo kysyttäisiin kansakunnan ”Viisaiden neuvostolta”, miten pälkähästä selvitään.

Vaihtoehto voisi olla, että joka kunnassa kokoonnutaan torille (ja isoissa kaupungeissa useille toreille) ja suoritetaan huutoäänestys puolesta tai vastaan. Ei taida tämäkään onnistua.

Kansalaiset ovat liberaaleissa demokratioissa ymmällä: miten valinnat ja päätöksenteko pitäisi hoitaa? Ihmiset käyvät laiskahkosti äänestyskopeissa, mutta laukovat mielellään mielipiteitään netissä nimimerkillä tai omalla nimellä.

Entä jos kansanäänestys toimisikin eräänlaisena kansakunnan puhkumisen välineenä. Kansa olisi äänestävinään ja todelliset päättäjät olisivat ottavinaan huomioon kansalaisten mielipiteet. Niinhän monet sanovat asioiden hoidon tapahtuvan jo nyt: iskulause kuuluu: ”tästähän on sovittu jo aiemmin”. Vain tyhmä saivartelija kyselee perään, milloin päätökset oikein on tehty.

Tanskan maassa on kuulemma paljon mätää. Niinpä siellä pantiin kansa äänestämään kahdesti EU:sta ennen kuin eliitti sai toivomansa tuloksen. Tässäpä yksi malli hoitaa asiat kivuttomasti: kyllä kovakalloinen kansa lopulta oppii äänestämään oikein.

Kaikkialla länsimaissa on tapahtumassa trendinomaisesti siirtymä kansan välillisestä ja suorasta päätöksenteosta kohti harvojen päätäntävaltaa esimerkiksi kunnallisten toimintojen osakeyhtiöittämisen kautta. Muutos on tapahtumassa vaivihkaa, joskin valveutuneimmat kansalaiset ovat nostaneet äläkän.

Teen mielestäni järkevän ehdotuksen: hoidellaan asioita välillisen demokratian kautta ja täydennetään sitä suoralla kansan mielipiteen huomioon ottamisella. Mutta eikö tämä ole juuri se järjestelmä, joka meillä on käytössä?

Kyllä, kyllä, mutta mitä sitä toimivaa järjestelmää muuttamaan.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti