keskiviikko 4. maaliskuuta 2015

Tieto ei ole valtaa

Otsakkeen mukainen lausahdus on napattu Paul Krugmanin kolumnista New York Timesista 23.2.2015. Mitä hän tarkoittaa? Sitä, että kasvava epätasa-arvo ihmisten välillä ei johdu koulutuksesta vaan vallasta.

Seuraavassa kuvatut ilmiöt liittyvät amerikkalaiseen yhteiskuntaan. Mutta voivatko ne olla totta myös Suomessa?

Kysymys ei tietenkään ole siitä, etteikö koulutusta pitäisi edistää ja tukea. Lisäksi koulutus pitäisi saada kaikkien ulottuville, mikä ei Yhdysvalloissa välttämättä toteudu. Näistä asioista ei synny erimielisyyttä.

Krugman ajaa takaa sitä, että ihmiset kuvittelevat, että koulutukselliset epäonnistumiset ovat johtaneet heikkoon työpaikkakehitykseen, taantuviin palkkoihin ja kasvavaan eriarvoistumiseen.

Jos tämä olisi todellinen eriarvoisuuden selittäjä olisi siihen olemassa selvä korjaus: parannetaan koulutusta ja korjataan epäonnistumiset koulutuksen tarjonnassa.

Lisää monesti kuultuja väitteitä:

Elämme ennenkuulumatonta teknologiamuutoksen aikaa, ja ongelmat työmarkkinoilla johtuvat siitä, että ihmisiltä puuttuu tarvittava koulutus. Tämä koulutus- tai osaamisvaje estävät kasvun, koska yritykset eivät saa tarvitsemiaan osaavia työntekijöitä.

Tai

Epätasa-arvo lisääntyy, koska oikeilla taidoilla varustetut hyvätuloiset ihmiset saavat kohoavia palkkoja, kun taas vähemmän koulutettujen palkat taantuvat. Tätä me kuulemme jatkuvasti, mutta Krugman pyöräyttää asiat ympäri ja kysyy epäillen onko teknologian muutos niin nopeaa kuin kuvittelemme. Entä tuottavuuden kasvu? Eikö se olekin hidastunut vuoden 1995 jälkeen?

Krugman väittää, että osaamisvaje ei ole hidastanut työllisyyden nousua. Itse asiassa parhaiten työmarkkinoilla vetävät monet käsityötaitoammatit ja teolliset työpaikat. Käsityöammattien ja tehdastyön (hitsaajat, koneenrakentajat) palkat ovat olleet nopeassa nousussa. Tyypillinen ammattilainen tienasi yli 60 000 dollaria vuositasolla vuonna 2014. Työmarkkinat eivät ole vailla korkeastikoulutettuja ihmisiä. Itse asiassa korkeastikoulutettujen palkat ovat laskeneet 1990-luvun lopulta lähtien. Tilastot kertovat lahjomatonta kieltään. Korkeakoulutettujen mediaanipalkka inflaatiotarkistettuna oli Yhdysvalloissa vuonna 2000 hulppeat 82 000 dollaria ja vuonna 2013 vain 76 000 dollaria! Vertailun vuoksi 1990-luku näyttäisi korkeastikoulutettujen osalta menestyksen vuosikymmeneltä: vuonna 1991 mediaanipalkka 71 000 dollaria ja vuonna 2000 siis 82 000 dollaria. Mitä on tapahtunut, mitä on tapahtumassa?

Paradoksi on että yritysten voittojen osuus kansantuotteesta on kasvanut, mutta kehitys ei näy investointien kasvuna eikä palkkatulojen kasvuna korkeaa koulutusta vaativissa ammateissa.

Vastaus mysteeriin löytyy siitä, että suuret tulot ovat menneet hyvin pienelle joukolle hyvätuloisia ja rikkaita, joilla on strategisesti tärkeä asema yrityksissä tai rahalaitoksissa.

Kasvavat tuloerot eivät johdu koulutuksen avulla saaduista osaamisesta ja tiedoista vaan vallasta.

Korjaukset voitaisiin helpostikin tehdä: veroprogression kiristämien, minimipalkan nosto, työntekijöiden paremmat mahdollisuudet organisoitua…. Kehitys on osin mennyt vastakkaiseen suuntaan, polarisoitunut poliittinen ympäristö on estänyt tarvittavat muutokset.

Entä Suomessa?

On tärkeää seurata Yhdysvaltain kehitystä, koska Suomea vapaampi palkanmuodostus näkyy konkreettisesti ja nopeasti palkoissa. Meilläkin toki kädentaidot ja ammattimiestyöt ovat nousussa, mutta on hyvä tietää, että kehitys tähän suuntaan voi olla jatkossakin nopeaa.

Olemme tottuneet siihen, että hyvällä koulutuksella saa työpaikan. Enää se ei pidä paikkaansa läheskään entisellä tavalla, vaan korkeastikoulutettua työtä myytäneen meilläkin jatkossa alenevaan hintaan! Vaakakupissa ovat kasvava työttömyys tai sitten hyvin maltillinen tulokehitys vuosien ajan.

Blogikirjoituksessa ”Pelastaako verkko-opetus koulutuksen vai pahentaako se koulutusinflaatiota?” (20.2.2015) toin esille, että vallitsee koulutusinflaatio. Se voi olla osasyy koulutettujen heikkoon tulokehitykseen USA:ssa ja mahdollisesti ilmenee meilläkin lähitulevaisuudessa. Ovatko korkeastikoulutetut tämän päivän ja tulevaisuuden häviäjiä? Heikko työllisyys ei siis välttämättä johdu taantumasta pelkästään, vaan sen takana tapahtuu syvällisempiä muutoksia, joita ei juuri nyt helposti nähdä.

Kysymys ei ole - aiemmista tiedoista poiketen - pelkästään keskituloisten palkojen kehityksen pysähtymisestä, vaan ilmiö on laajempi ulottuen hyvätuloisiin saakka. Vain Krugmanin, Reichin ja Pikettyn monia keroja manitsemat huipputuloiset, kymmenys kaikista, ja varsinkin sadasosa kaikista ja aivan erityisesti tuhannesosa ovat päässeet juhlimaan palkkioilla. He sitäkin hulppeammin.

Koska hyvinvointiyhteiskunnan keskeinen elementti on koulutus tulisi tapahtuneeseen kehitykseen kiinnittää erityistä huomiota. Eikö kattava koulutus olekaan enää hyvinvointiyhteiskunnan toteutumisen riittävä ehto?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti