torstai 27. helmikuuta 2014

Mustasta vallasta vihreään valtaan?

Ruotsin TV oli koonnut vuosilta 1967-1975 välähdyksiä USA:n mustien kansalaisoikeusliikkeestä, Black Powerista ja mustien elinolosuhteita käsittelevistä vanhoista uutis- ym. filmeistä yhdeksi 1,5 tunnin dokumentiksi. Dokumentin nimi on ”Black Power Mixtape 1967-1975”. Ohjelma on kiinnostava, joskin hajanainen, eikä se tekijöiden mukaan ollut tarkoitettukaan tuon ajanjakson kattavaksi historiadokumentiksi. Ohjelma on vuodelta 2011. Lähden liikkeelle dokumentin lopusta ja palaan sitten alkuun kytkien nämä palat yhteen. Ehkä tämä kontrasti tuo esille historian kulun parhaiten. Noudatan siis hiphop-musiikin periaatetta, jossa miksataan eri elementtejä yhteen!

Ohjelmassa mennyttä aikaa kommentoivat nykyiset afroamerikkalaiset kulttuurivaikuttajat, mutta myös Harry Belafonte ja Angela Davis, jotka itse olivat osa kuvattua historiaa.

Eräs haastateltava toteaa, että Black Power on tänään (2010-2011) mustaihoisten instituutioiden luomista. Erityisesti hän painottaa instituutioista business-ulottuvuutta. Afroamerikkalaiset ovat perustaneet runsaasti uusia yrityksiä. Musta onkin vaihtunut ”vihreäksi” (green back dollars). Toiseksi hän näki liikkeen muuttuneen kulttuurinationalistiseksi. Huippuna hän piti Malcolm X:n perinnettä. Kolmanneksi hän nostaa taistelun perinteen, joka tänä päivänä ilmenee hiphop kulttuurissa ja neljäs osa koostuu homojen oikeuksien liikkeestä ja feminismiulottuvuudesta.

Mitä tämä on? On haastavaa eritellä näin monista eri elementeistä koostuvaa kokonaisuutta. Yritän kuitenkin. Se, että musta liike on muuttunut vihreäksi ei yllätä, koska maailma on muutoinkin finansialisoitunut. Mustien yritteliäisyys saa varmasti useimpien kannatuksen. Kovien haasteiden edessä sen sijaan on esim. Obaman ”obamacare”, joka edustaa yksilöllisten pyrkimysten sijasta ”vanhanaikaista” kollektiivista vastuuta kansakunnan elinolosuhteiden parantamisesta.

Kulttuurinationalismi Malcolm X:n esimerkin valottamana tarkoittanee mustien historian, sen taistelijoiden ja marttyyrien esiin nostamista, koska - Angela Davisin sanoin - jokainen mielenosoitus tai taistelu mustien oikeuksien puolesta, silloinkin kun taistelijat joutuvat vankilaan tai heidät surmataan, aiheuttaa positiivisen murroksen vanhaan ajatteluun.

Samaan aihemaailmaan liittyy ”taisteluperinne”, joka nyt ilmenee hiphop-kulttuurissa. Mutta tarkoittaako tämä sitä, että taisteluperinne on viihteellistetty? Onko vastakkainasettelu laimennettu musiikin keinoin? Valitettavasti dokumentissa ei otettu selkeästi kantaa uusiin rotusyrjinnän muotoihin, jotka ovat pulpahtaneet esille Barack Obaman presidenttiyden myötä. Tämän ajattelun mukaan rasismi ei ole kadonnut mihinkään, vaan on ollut julkisuudelta piilossa muutamia vuosikymmeniä, mutta on nyt nostamassa päätään, kun äärioikeisto on niin isoääninen.

Homojen oikeudet ja feminismi liittyvät käsittääkseni yleismaailmallisiin pyrkimyksiin nostaa nämä asiat esille, vaikka en kielläkään näiden teemojen liittymistä myös spesifisti mustaan liikkeeseen.

Entä tuo ajanjakso 1967-1975, mistä se kertoo ja mitä siitä on jäljellä? Ajat ovat todella muuttuneet. Dokumentin ensimmäinen käsiteltävä vuosi (1967) on mustien liikkeen ja nimenomaan sen militantin osion nousun aikaa. Laajentaisin tämän vaiheen käsittämään vuodet 1966-1968.

Kansalaisoikeusliikkeen saavutukset 1960-luvulla ovat sellaisenaan valtava edistysaskel sanokaamme 1950-luvun rotusortoympäristöön. Ei ole ensimmäinen kerta historiassa, kun yhteiskunnallinen uudistus saa seurannaisvaikutuksena aikaan jotain odottamatonta. Mustien kansalaisoikeuksien laajentaminen ajoi liikkeelle ne tahot, joille uudistukset eivät riittäneet. Syntyi Black Power -liike 1960-luvun puolessa välissä. Radikaaleimmillaan liike (erityisesti Nation of Islam) erotti valkoisen Amerikan mustasta Amerikasta.

Black Powerin äärimmäinen organisoitunut muoto oli Mustat pantterit -puolue, joka oli militantti ryhmittymä. Se aseisti jäseniään.

Ehkä kuva panttereista on kuitenkin yksipuolinen. Dokumentin perusteella puolue pyrki tukemaan köyhiä mustia monella tavalla, mm. vaate- ja ruokahuollon avulla. Kouluihin järjestettiin ilmaisia aterioita. Itse asiassa nämä tavoitteet on kirjattu puolueen kymmenkohtaiseen ohjelmaan. Liike oli niin vaarallinen sosiaalisessa työssään, että FBI:n johtaja J. Edgar Hoover totesi, että ”ilmaiset kouluaamiaiset ovat USA:n suurin sisäinen uhka”.

Mustien panttereiden johtavia hahmoja olivat Huey P. Newton, Eldridge Cleaver, Bobby Seale ja Stokely Carmichael. Viime mainittu lämpeni hitaasti väkivallalle, mutta toisaalta hän esittää dokumentissa analyyttisesti syyn, miksi mustia panttereita hänen mielestään tarvittiin: Martin Luther King perusti liikkeensä kristilliseen sääliin (että valkoisilla on omatunto) ja odotukseen, että sitä kautta syntyy myötätunto mustia kohtaan ja elinolot saadaan paremmiksi. Carmichaelin mukaan Kingin työ oli monilta osin myönteistä, mutta ei toiminut yhdessä suhteessa: ihmisiltä puuttui omatunto!

Edgar Hooverin tarkoitus oli johtajien pidättämisen avulla tuhota Mustat pantterit puolueena. Tässä hän onnistui, joskin myös lainsäädäntötyöllä (Johnsonin kansalaisoikeuslainsäädäntö) oli suuri merkitys. Rasismi väheni dramaattisesti ja tasa-arvoisempi yhteiskunta söi Mustien pantterien kannatusta. Black Powerin menestys liittyi oleellisilta osiltaan Vietnamin sotaan. Arvonnoissa palvelukseenastumismääräys osui kummallisen usein värillisiin. Kun sota lopulta päättyi, vaikutti tämä myös Black Powerin kannatukseen vääjäämättä.

Vietnamilla oli demoralisoiva vaikutus mustiin sodan jälkeenkin: Vietnamissa opitut huumausainetottumukset tuhosivat monen elämän vielä sodan päättymisen jälkeen. Vietnamista palasi hylkiöitä, jotka eivät saaneet sankarikohtelua hävityn sodan jälkeen.

Seitsemänkymmentäluvun puoleenväliin mennessä Black Power oli vain varjo entisestään. Stokely Carmichael lähti maanpakoon Guineaan FBI:n painostamana. Eldridge Cleaver päätyi monivuotisen maanpaon jälkeen republikaaniksi! Bobby Seale elää edelleen ja on kaiken jälkeen seestynyt amerikkalaisen yhteiskunnan osaksi. Huey Newton, puolueen perustaja yhdessä Sealen kanssa, ammuttiin Oaklandissa vuonna 1989.

Tietenkään ongelmat eivät ole poistuneet. Äärioikeiston nousun myötä rasismi nostaa päätään. Mitkä olisivat nykypäivää ja 50 vuoden takaisia aikoja yhdistävät piirteet?

Angela Davis, joka ei kuulunut puolueeseen, on monessa mielessä kaikkein vaikuttavin persoona Black Powerin henkilögalleriassa. Kärsittyään 18 kuukauden vankeustuomion hänestä on tullut mustien liikkeen kantavia voimia. Ohjelmassa haastateltuna hän on perustelee vahvasti väkivaltakulttuurin syntyä: kun valkoinen yhteiskunta oli monella tasolla väkivaltainen mustia kohtaan, vastasi osa mustista siihen samalla mitalla. Itse asiassa jo puolueen ohjelmassa määritellään mustien taistelu itsepuolustukseksi. Davis jatkaa edelleen yhteiskunnallisena aktivistina ja feministinä.

Kun ruotsalaisista tekijöistä on kysymys, on nostettava esille aikanaan paljon huomiota herättänyt ruotsalaisten amerikanvastaisuus. Se henkilöityi tietenkin Olof Palmeen. Konflikti johti dramaattisimmillaan diplomaattisuhteiden katkeamiseen, kun Palme vertasi USA:n Hanoi-pommituksia natsien verilöylyihin. Olen jossakin aiemmassa blogikirjoituksessa hämmästellyt Ruotsin viime aikojen kääntymystä Yhdysvaltain talutusnuoraan, jolla silläkin tosin on pitkä historia. On vaikea arvostella Palmea muutoin kuin huonoista sanavalinnoista ja diplomaattisista epäkohteliaisuuksista. Itse asiasta, eli Vietnamin sodasta hänen kantansa olivat perusteltuja.

Dokumentissa tuodaan esille mielenkiintoinen näkemys rasismista: itse asiassa kysymys ei ole rotusorrosta, vaan ratkaisevaa on puuttuva tietämys. Tietämättömyys ruokkii antipatioita ja rasistia näkemyksiä. Köyhyyttä kieltäydytään näkemästä. Näin palataan monen muunkin asian ydinkysymykseen: kun sivistys pettää sorrutaan alhaisiin asenteisiin. Kysymys on kulttuuriin iskostuneesta rasistisesta rakenteesta.

Ohjelmassa haastateltu vierotusklinikan johtaja osui varmaan oikeaan, kun hän totesi, että nykyisessä yksilöllistyneessä kulttuurissa on vaikea saada aikaan minkäänlaista sitoutumista yhteiseen asiaan, vaikkapa elinolojen parantamisohjelmaan. Edes 500 ihmisen saaminen jonkin asian taakse (jos kysymys ei ole rahasta) on vaikeaa. Yhteisöllinen ajattelu on modernissa yhteiskunnassa kärsinyt ratkaisevia tappioita. Black Powerin taakse ryhmittyminen tänään vaikuttaa mahdottomalta.

Ohjelman lopussa palataan Harlemiin, josta on syntynyt käsitys elpyvänä kaupunginosana loft-asuntoineen. Kuva on romantisoitu. Edelleen huumeet ovat vahva vaikutin mustien elämänolosuhteiden taustalla. Ohjelmassa esitetään jopa väite, että huumausaneita levitetään tarkoituksella, jotta kumoushenkisyys saadaan turrutettua.

Ei voi välttyä ajatukselta, että tämän päivän rasismi on osin uudentyyppistä. Uutta symboloi Barack Obama. Hän on pitkään jatkuneen kehityksen symboli, jossa koulutettu afroamerikkalainen on saanut kaikkein korkeimman viran. Kansalaisoikeusliikkeen menestys on ollut aiheuttamassa ilmiötä nimeltä White Backlash, valkoinen vastaisku. Hyvin monien valkoisten on kertakaikkisen mahdotonta hyväksyä, että afroamerikkalainen on saanut vallan miltei pyhäksi koetussa Valkoisessa talossa.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti