Viimeaikoina on esiintynyt yhä enemmän merkkejä siitä, että olemme väheksymässä kansanvaltaista järjestelmäämme. Se ei ehkä ole kuitenkaan yllättävää, sillä sen verran kovaa on tulitus demokraattisia arvoja vastaan.
Mitä jos kokeilisimme virkamiesvaltaa? Valistuneet, asiansa osaavat, lahjomattomat virkamiehet voisivat hoitaa koko kunnallisen palvelutuotannon järjestämisen. Ja eikö samaa voitaisi soveltaa myös valtion tehtäviin.
Omasta kokemuksesta haluaisin sanoa, että vaikka joskus tulikin tokaistua jotain positiivista valistuneesta diktatuurista, niin en muista historiasta yhtään valistunutta diktaattoria, joka olisi pysynyt valistuneena.
Mutta tänä päivänä demokratia sivuutetaan monilla aiemmin tiedostamattomilla tavoilla. Holdingyhtiöiden (yhtiöt, jotka omistavat toisia yhtiöitä) avulla palvelujamme siirretään suuryhtiöiden ja näiden tytäryhtiöiden kontrolliin. Verotus ohjataan sellaiseen paikkaan, jossa verot ovat alhaiset. Näitä eksoottisia paikkoja ovat mm. Jerseyn saari, Lontoon City ja Delawaren osavaltio Yhdysvalloissa!
Ei tässä kaikki. Tauti leviää. Nyt myös kunnat itse haluaisivat siirtää konserninsa keskeisiä osia kunnan omistaman holdingyhtiön alaisuuteen. Ensin lähtevät esim. sähköenergian ja veden tuotanto. Niistä ei käytetä nimeä peruspalvelut, vaan ydinpalvelut. Se ei niiden merkitystä tee vähäisemmäksi, pikemminkin päinvastoin.
Mistä tässä on kysymys? Eikö ole hyvä, jos yhtiöittämisten kautta byrokratia vähenee ja verotusta pystytään laillisesti kiertämään? Kunnista tuleekin yhtäkkiä keskeisiä verosuunnittelun tekijöitä tässä maassa! Yhteisövero maksetaan valtiolle, mutta osa siitä "palautetaan" kuntiin (monikuntaisen yrityksen kyseessä ollessa yrityksen henkilöstön suhteessa). Veronkiertoa harrastavat kansainväliset yritykset konserninin sisäisillä laina/korkovähennysjärjestelyillä sekä nyt siis myös kuntakonsernit vero-optimoinnilla. Valtio ei jää makaamaan tuleen, vaan kun se havaitsee tulojen riittämättömyyden, se panee vahingon kiertämään leikkamalla kuntien valtionosuuksia.
Näyttää siltä, että Björn Wahlrosin opit on kylvetty hedelmälliseen maaperään. Juuri hän tuoreessa kirjassaan halusi asettaa kyseenalaiseksi enemmistöihin perustuvan vallankäytön. Joillakin pitäisi hänen mukaansa olla enemmän ääniä kuin toisilla.
Mutta eihän tässä holdingyhtiöasiassa ole kysymys siitä, että jotkin kuntalaiset saisivat enemmän ääniä kuin toiset. Mutta oligarkian mahdollisuus on olemassa. Jossain kaukana häämöttää valtuusto ylimpänä päättäjänä…. Pitäisikö sanoa niin kuin sanottiin tsaarin pikkuvirkamiehistä kaukana Venäjän aroilla? He saattoivat harrastaa ison vallan käyttöä, olihan ”tsaari kaukana ja Jumala korkealla”.
Meillähän on ollut esimerkkejä aiemminkin demokratian loitontumisesta. Kuntayhtymiä totuttiin pitämään yhteisöinä, joissa kuntien edustajat vähitellen muuttuivat yhtymän edustajiksi. Saattoi syntyä ristiriita kunnan edun ja yhtymän edun välillä. Vahva virkamies saattoi viedä kunnan edustajia haluamallaan tavalla.
Kysymys on tietenkin pitkän ajan prosessista. Aluksi hodingyhtiökin toimii avoimesti jo itsesuojelusyistä, mutta vähitellen vuosien kuluessa valta keskittyy yhä pienemmälle joukolle, jos valtuusto ei ole skarppina. Tänä päivän ei ole kuitenkaan helppoa toimia kunnallisena luottamushenkilönä: ymmärrystä vaaditaan paljon. Tehtävänsä oikein ymmärtävä lautakunnan tai hallituksen esittelijä selittää nöyrästi päätöksenteon perustelut ja kiemurat päättäjille.
Tällainen mahdollisuus ”nöyrästä palvelijasta” loitontuu kuitenkin holdingyhtiössä todella kauaksi. Jyvällä asioiden oikeasta laidasta on muutama hallituksessa toimiva luottamushenkilö. Heidän ei taas saisi kertoa yhtiön salaisuuksia kellekään, ei myöskään omalle poliittiselle ryhmälleen. Vuotoja tietenkin tapahtuu, varsinkin, jos jokin asia julistetaan etukäteen salaiseksi. Vuodot eivät kuitenkaan korvaa toimivaa demokratiaa.
Viime kädessä on kysymys kansanvaltaisen järjestelmän toimivuudesta. Eikö tässä ole kysymys osittaisesta luottamuksen menetyksestä kansanvaltaista järjestelmää kohtaan?
Jeesustelenko, koska minulla on omaa kokemusta kuntaomisteisen yrityksen johtamisesta? Sen voi jokainen päättää itse. Voin vedota siihen, että puhun asiasta, josta jotain tiedän. Paljolti on kysymys siitä minkä toimialan yrityksestä on kysymys. On sellaisia palveluja, joissa demokraattisen kontrollin tarve on erityisen suuri.
Olen joskus kirjoittanut ylistävään sävyyn ståhlbergilaisesta demokratiasta. Eikö olisi aika kirjoittaa uudelleen arvioiva omaelämäkerta tästä hallitusmuotomme isästä (yhdessä Heikki Ritavuoren kanssa)? Minusta Ståhlbergin demokratian kunnioitus oli todelle korkealla tasolla. Hän halusi toimia esimerkkinä tuleville sukupolville. Onko meillä kärsivällisyyttä kantaa demokratiavastuumme tänä päivänä?
Emme tarvitse vahvaa johtajaa, tarvitsemme vahvan demokratian. Demokratia vaatii pitkäjänteisyyttä, se vaatii kokemusperäistä asioiden käsittelykykyä. Ei Weimarin tasavaltakaan ollut niin heikko kuin siitä sanottiin. Saksalaisella demokratialla ei ollut vain tuolloin perinteitä. Demokratian juurtumiselle on annettava aikaa.
Meillä ei ole tätä ongelmaa: demokratiaan on ”totuttu”. Suurempi kysymys on demokratian rutinoituminen ja muuttuminen arkisen harmaaksi. Tai sitten se nähdään loputtomana taistelukenttänä hallituksen ja opposition välillä. Mutta niinhän demokratian pitääkin toimia!
Demokratian uudistaminen on todellinen haaste. Kun informaatioteknologia kehittyy, muuttuvat ihmiset kehityksen mukana. Asioiden käsittely teknisesti voisi tapahtuakin nopeasti, mutta asioiden käsittely vaatii ”hitauselementin” riittävän harkintamahdollisuuden takia. Meillä on esiintynyt viime vuosina huonosti valmisteltuja lakeja. Kiireellä synnytetään sutta.
Kansalaisaloitteen piti olla yksi suoran demokratian kehittelymuotoja. Ja ehkä se sellaiseksi muodostuukin, tarvitaan vain harjoitteluaikaa. Tottakai asioiden käsittelyn ja päätöksenteon on muutoinkin kehityttävä. Naurajat vain ovat paikalla, kun äänestysten sähköiset kokeilut epäonnistuvat.
Globaaleja malleja ollaan nykyisin helposti – liian helposti – omaksumassa paikallishallintoon. Onhan se ihanaa näyttää muille mallia. Toisessa päässä on suuren maailman näennäistehokkuus, toisessa pikkuasioihin takertuva kirkonkylämentaliteetti. Nyt jos koskaan tarvitaan viileää analyysiä siitä, mihin ollaan menossa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti